Elämys verkossa ennakkotehtävä

Ennakkotehtävän aiheena on oma asiakaskokemus tuotteesta tai palvelusta, jossa yhdistyy onnistuneesti ja koukuttavasti reaalimaailma ja virtuaalinen maailma. Ensin tehtävä tuntui kovin haastavalta, sillä en muistanut yhtään kokemusta, joka olisi sopinut tähän tehtävään saatikka sitten kolme. Onneksi kurssikirjallisuuden teos Infinite Possibility tuli tässä avuksi ja palautti mieleeni pari käyttökelpoista kokemusta.

Olin heinäkuun lopulla Münchenissä. Matkan päätarkoitus oli käydä Vanhassa Pinakotheekissa Die Alte Pinakothek  ja egyptiläisen taiteen museossa  Staatliches Museum Ägypischer Kunst oikein ajan kanssa. Museokäynnit ajoittuivat tiistaille 29.7.2014.  

Münchenin vanha Pinakoteekki on vanhan taiteen museo, josta löytyy mm. laaja valikoima renessanssiajan maalauksia. Museossa voi ihastella sellaisien kuuluisuuksien kuin Rubensin, Hans Holbeinin, El Grecon, Dürerin ja Tizianin maalauksia. Niiden näkeminen on monelle jo itsessään elämys, mutta opastus voi olla varsinkin maallikko taiteenrakastajalle, joksi itseni lasken, oiva apu. Vanhan Pinakothekin taiteen esittelyyn asiakkaan oli mahdollista vuokrata ns. audioguide. Tuohon pieneen lisämaksuun kannattaa sijoittaa, sillä vanha taide on täynnä merkityksellisiä yksityiskohtia, joihin maallikko ei osaa kuin ohjauksesta kiinnittää huomiota. 

Sinänsä tuo audioguide on yksikertainen kapistus. Se on nauhurin tapainen, joka antaa kuulijalle lisätietoa tarkastelun kohteena olevasta taideteoksesta ja sen tekijästä. Asiakas saa museokäynnin ajaksi vuokrata kuulokkeet ja audiolaitteen. Se tunnistaa tarkastelun kohteena olevan taideteoksen koodin tai numeron avulla. Tämän laitteen turvin asiakas voi antaa taideteoksen vallata koko tietoisuutensa ja sulkea itsensä pois muusta maailmasta taide-elämyksen ajaksi. Kyseessä on yksinkertainen, mutta tehokas tapa tehdä museovierailusta mielen painuva, elämyksellinen ja opettavainen. Flow - fiilikseen voi siis tällä tavoin päästä yhdistämällä äänen (kerronnan) ja kuvan (taideteoksen). Varsinaista virtuaalista kokemusta tämä ei tarjoa.

Sen sijaan Münchenin egyptiläisen taiteen museon tarjoama laite meni pitemmälle. Museossa on Nofretete – tête-à-tête – näyttely 7.5–7.9.2014. Tätä erikoisnäyttelyelämystä lisäämään asiakas saa maksutta lipunoston yhteydessä yhdellä kuulokkeella varustetun tablettilaitteen käyttöönsä museovierailun ajaksi. Laite on helppokäyttöinen ja selostuskielen voi valita. Asiakkaan tarvitsee vain osoittaa laitteella näyttelyesineen koodinappia, jonka jälkeen talbletin näytölle ilmestyy näyttelytilan kartta kolmiulotteisena ja sen jälkeen se näyttää  kyseessä olevan esineen. Kävijä saattaa vielä varmistaa, että haluaa selostuksen ja kuvauksen juuri tästä esineestä ja painettuaan play-näppäintä tabletin ruudulle ilmestyy kolmiulotteinen esitys esineestä sen alkuperäisessä ympäristössä ja väreissä. Museo on tällä tavoin hienosti hyödyntänyt Pinen & Kornin (2011, 39) kuvaamaa mahdollisuutta elävöittää museokäyntiä laajennetun todellisuuden avulla.

Tabletti mahdollisti esineen tarkastelun suurennettuna ja kohta kohdalta tarkennettuna ja mikä ehkä parasta se näytti esineen ehjänä siinä yhteydessä, johon se alun perin kuului kuten esim. Theban temppeliin tai sfinksiin. Ilman tätä mahdollisuutta kävijä joutuu itse päättelemään esim. jonkun valokuvan perusteella, mihin kokonaisuuteen tuhansia vuosia vanha, jonkun verran tai enemmänkin vaurioitunut esine tai esineen osa kuuluu. Usein kävijän tietämys tai mielikuvitus ei riitä kunnollisen kokonaiskuvan saamiseksi ja museoelämys jää torsoksi. Opastus kuvaa varsin tarkasti esineen merkitykseen siinä ajassa, jolta se oli ja ohjaa myös vierailijaa kohdistamaan katseensa historiallisesti keskeisiin kohtiin. Kävijä saattaa koska tahansa keskeyttää selostuksen ja valita uuden esineen. Mikäli olisi katsellut ja kuunnellut kaikki kuvaukset  ja selostukset kokonaisuudessaan vierailuun olisi kulunut useita tunteja ja elämyksellisyys olisi kärsinyt. Nyt kävijää haittaisi kahden peräkkäisen museokäynnin aiheuttama jalkasärky. Se oli tietenkin oma syyni, ei museoiden. 

    

Pine & Korn (2011) ottavat kirjassaan Infinite Possibility useassa kohdin esille Disneyn, joka on hyödyntänyt monella tavalla mm. virtuaalisuutta ja laajennettua todellisuutta. Olin viime helmikuussa elokuvissa katsomassa Disneyn animaatioelokuvaa jääkuningatar. Ennen varsinaisen elokuvan alkua valkokankaan eteen marssivat kolmiulotteisina hahmoina Mikki Hiiri ja Minni. Pian heidän perässään tuli Musta-Pekka joukkoineen tarkoituksenaan varastaa Minni. Takaa-ajon aikana sankarit ja takaa-ajajat seikkailivat virtuaalisen valkokankaan molemmin puolin ja siirtyminen puolelta toiselle näytettiin (tehtiin selväksi) myös katsojille. Meno oli vauhdikasta ja tarinassa tietenkin onnellinen loppu. Esitys kesti enintään kymmenen minuuttia. Se oli ainakin minulle ja nuorelle seuralaiselleni ensimmäinen tämänkaltainen kokemus ja olimme molemmat siitä innoissamme. Tällaisia kokemuksia on arvatenkin luvassa lisää ja ne saattavat lisätä eri asiakasryhmien kiinnostusta elokuvaelämystä kohtaan.

Asunnon ostajalle on tullut jo tutuksi virtuaalinen esitys myynnissä olevasta asunnosta. Hyvin toteutettuna esitys antaa potentiaaliselle ostajalle hyvän kuvan tarjolla olevasta asunnosta ja esityksen perusteella voi päättää meneekö näyttöön vai ei. Itseäni nämä esitykset auttoivat kun edellisen kerran vaihdoin asuntoa. Harmillista kyllä, ainakin tuolloin jotkut esitykset antoivat kohteesta liian hyvä kuvan. Hyvin toteutettuna tämä on kuitenkin hyvä myynnin väline ja säästää sekä myyjän että asiakkaan aikaa.    

Lähteet: Pine II, B.J.& Korn, K.C. 2011. Infinite Possibility

www.pinakothek.de/alte-pinakothek luettu: 24.8.2014

www.dh-museum.com/aegyptisches-museum-muenchen luettu: 24.8.2014